instruktiivi

Suomi

Substantiivi

instruktiivi (5)

1. (kielitiede) sijamuoto, joka ilmaisee keinoa tai tapaa. Suomen instruktiivin tunnus on sijapääte -n, ja sitä käytetään lähinnä monikossa ja kiteytyneissä sanonnoissa: ”kirjoitin tämän omin päin”, ”menen kotiin jalan”.

Ääntäminen

• IPA: [ˈinstrukˌt̪iːʋi]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	instruktiivi	instruktiivit
genetiivi	instruktiivin	instruktiivien (instruktiivein)
partitiivi	instruktiivia	instruktiiveja
akkusatiivi	instruktiivi; instruktiivin	instruktiivit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	instruktiivissa	instruktiiveissa
elatiivi	instruktiivista	instruktiiveista
illatiivi	instruktiiviin	instruktiiveihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	instruktiivilla	instruktiiveilla
ablatiivi	instruktiivilta	instruktiiveilta
allatiivi	instruktiiville	instruktiiveille
Muut
essiivi	instruktiivina	instruktiiveina
translatiivi	instruktiiviksi	instruktiiveiksi
abessiivi	instruktiivitta	instruktiiveitta
instruktiivi	–	instruktiivein
komitatiivi	–	instruktiiveine- + omistusliite

Käännökset

espanja: instructivo m.

saksa: Instruktiv m.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• instruktiivisija
• (vanhahtava) keinonto

Yläkäsitteet

• sijamuoto