keino

Suomi

Substantiivi

keino (1) (monikko keinot)

1. tapa, jolla jotakin tehdään

   – Millä keinoin olet ajatellut asian hoitaa?

   – Siihen löytyy monta tapaa.

2. (vanhahtava) väline tai laite

   Käänsin kiven paikoiltaan puinen kanki keinonani.

Ääntäminen

• IPA: [ˈk̟e̞ino̞]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	keino	keinot
genetiivi	keinon	keinojen (keinoin)
partitiivi	keinoa	keinoja
akkusatiivi	keino; keinon	keinot
Sisäpaikallissijat
inessiivi	keinossa	keinoissa
elatiivi	keinosta	keinoista
illatiivi	keinoon	keinoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	keinolla	keinoilla
ablatiivi	keinolta	keinoilta
allatiivi	keinolle	keinoille
Muut
essiivi	keinona	keinoina
translatiivi	keinoksi	keinoiksi
abessiivi	keinotta	keinoitta
instruktiivi	–	keinoin
komitatiivi	–	keinoine- + omistusliite

Käännökset

englanti: means, way espanja: medio m. hollanti: middel ranska: moyen

saksa: Mittel n. venäjä: средство viro: abinõu

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (tekotapa) konsti