keino
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
- tapa, jolla jotakin tehdään
- – Millä keinoin olet ajatellut asian hoitaa?
- – Siihen löytyy monta tapaa.
- (vanhahtava) väline tai laite
- Käänsin kiven paikoiltaan puinen kanki keinonani.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | keino | keinot |
| genetiivi | keinon | keinojen |
| partitiivi | keinoa | keinoja |
| akkusatiivi | keino; keinon | keinot |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keinossa | keinoissa |
| elatiivi | keinosta | keinoista |
| illatiivi | keinoon | keinoihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keinolla | keinoilla |
| ablatiivi | keinolta | keinoilta |
| allatiivi | keinolle | keinoille |
| Muut | ||
| essiivi | keinona | keinoina |
| translatiivi | keinoksi | keinoiksi |
| abessiivi | keinotta | keinoitta |
| instruktiivi | – | keinoin |
| komitatiivi | – | keinoine- + omistusliite |
