keino

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keino (1) (monikko keinot)

  1. tapa tai menetelmä jolla jotakin tehdään
    Millä keinoin olet ajatellut asian hoitaa?
    Siihen löytyy monta keinoa.
  2. (vanhahtava) väline tai laite
    Käänsin kiven paikoiltaan puinen kanki keinonani.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟e̞ino̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi keino keinot
genetiivi keinon keinojen
(keinoin)
partitiivi keinoa keinoja
akkusatiivi keino; keinon keinot
Sisäpaikallissijat
inessiivi keinossa keinoissa
elatiivi keinosta keinoista
illatiivi keinoon keinoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi keinolla keinoilla
ablatiivi keinolta keinoilta
allatiivi keinolle keinoille
Muut
essiivi keinona keinoina
translatiivi keinoksi keinoiksi
abessiivi keinotta keinoitta
instruktiivi keinoin
komitatiivi keinoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

huvituskeino, keinoemo, keinohedelmöitys, keinokastelu, keinokuitu, keinonahka, keinosiemennys, keinosilkki, keinotie

Aiheesta muualla[muokkaa]