menetelmä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

menetelmä (10)

  1. järjestelmällinen menettelytapa t. -keino määrätarkoituksen saavuttamiseksi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi menetelmä menetelmät
genetiivi menetelmän menetelmien
(menetelmäin)
partitiivi menetelmää menetelmiä
akkusatiivi menetelmä; menetelmän menetelmät
Sisäpaikallissijat
inessiivi menetelmässä menetelmissä
elatiivi menetelmästä menetelmistä
illatiivi menetelmään menetelmiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi menetelmällä menetelmillä
ablatiivi menetelmältä menetelmiltä
allatiivi menetelmälle menetelmille
Muut
essiivi menetelmänä menetelminä
translatiivi menetelmäksi menetelmiksi
abessiivi menetelmättä menetelmittä
instruktiivi menetelmin
komitatiivi menetelmine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Oppitekoinen uudissana 1900-luvun alusta.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ehkäisymenetelmä, havaintomenetelmä, hoitomenetelmä, juustohöylämenetelmä, kasvatusmenetelmä, kolmivärimenetelmä, laajakuvamenetelmä, laakapainomenetelmä, luonnonmenetelmä, menetelmäoppi, menetelmätiede, mittausmenetelmä, mutumenetelmä, offsetmenetelmä, opetusmenetelmä, painomenetelmä, parannusmenetelmä, projektimenetelmä, pyyntimenetelmä, rytmimenetelmä, sulfaattimenetelmä, sulfiittimenetelmä, syväpainomenetelmä, testausmenetelmä, tutkimusmenetelmä, työmenetelmä, valmistusmenetelmä, vertailumenetelmä, viljelymenetelmä

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004: menetellä