pakkokeino

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pakkokeino

  1. (oikeustiede) henkilön vapauksiin kajoavia keinoja, joista henkilö ei voi kieltäytyä; esimerkiksi rikoksen selvittämiseksi, rikosprosessin häiriöttömyyden turvaamiseksi ja rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi; määritelty pakkokeinolaissa
    Vangitseminen on ankarin pakkokeino ja siitä päättää tuomioistuin.

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista pakko ja keino

Liittyvät sanat[muokkaa]

Alakäsitteet[muokkaa]