nominatiivi

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nominatiivi (5)

  1. nominin perusmuoto
    Nominatiivi on suomen kielessä sijapäätteetön.
    Sanakirjoissa nominit esitetään yleensä nominatiivimuodossa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈno̞minɑˌt̪iːʋi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi nominatiivi nominatiivit
genetiivi nominatiivin nominatiivien
(nominatiivein)
partitiivi nominatiivia nominatiiveja
akkusatiivi nominatiivi; nominatiivin nominatiivit
Sisäpaikallissijat
inessiivi nominatiivissa nominatiiveissa
elatiivi nominatiivista nominatiiveista
illatiivi nominatiiviin nominatiiveihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi nominatiivilla nominatiiveilla
ablatiivi nominatiivilta nominatiiveilta
allatiivi nominatiiville nominatiiveille
Muut
essiivi nominatiivina nominatiiveina
translatiivi nominatiiviksi nominatiiveiksi
abessiivi nominatiivitta nominatiiveitta
instruktiivi nominatiivein
komitatiivi nominatiiveine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

latinan nominativus ”nimeämiseen liittyvä”

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]