nominatiivi
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nominatiivi (5)
- nominin perusmuoto
- Nominatiivi on suomen kielessä sijapäätteetön.
- Sanakirjoissa nominit esitetään yleensä nominatiivimuodossa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈno̞minɑˌt̪iːʋi]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | levite | levitteet |
| genetiivi | levitteen | levitteiden levitteitten |
| partitiivi | levitettä | levitteitä |
| akkusatiivi | levite; levitteen | levitteet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | levitteessä | levitteissä |
| elatiivi | levitteestä | levitteistä |
| illatiivi | levitteeseen | levitteisiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | levitteellä | levitteillä |
| ablatiivi | levitteeltä | levitteiltä |
| allatiivi | levitteelle | levitteille |
| Muut | ||
| essiivi | levitteenä | levitteinä |
| translatiivi | levitteeksi | levitteiksi |
| abessiivi | levitteettä | levitteittä |
| instruktiivi | – | levittein |
| komitatiivi | – | levitteine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
latinan nominativus ”nimeämiseen liittyvä”
Käännökset[muokkaa]
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (lyhenne) nom.
