latina

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Latina ja latína

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

latina (12) (monikkomuotoinen, ei yksikkömuotoa)

  1. latinan kieli (kielitunnus: la), alkuaan Italiassa Latiniumin maakunnassa latinien puhuma indoeurooppalaisten kielten italialaisen kieliryhmän kieli, joka oli myös antiikin roomalaisten kieli
    Vanhan perinteen mukaisesti, Suomessa 1800-luvulta alkaen, monien latinan kielen sanakirjojen hakusanat on varustettu vokaaliäänteen pidentymää ilmaisemaan vokaalin yläpuolelle merkityllä vaakaviivalla, tämä ei kuitenkaan kuulu kirjoitettuun tekstiin.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi latina
genetiivi latinan
partitiivi latinaa
akkusatiivi latina; latinan
Sisäpaikallissijat
inessiivi latinassa
elatiivi latinasta
illatiivi latinaan
Ulkopaikallissijat
adessiivi latinalla
ablatiivi latinalta
allatiivi latinalle
Muut
essiivi latinana
translatiivi latinaksi
abessiivi latinatta
instruktiivi
komitatiivi

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yläkäsitteet[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

latina

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivi sanasta lati

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

latina

  1. latinalaisamerikkalainen nainen

Liittyvät sanat[muokkaa]

Latina[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

latina

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta latinus
  2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta latinus
  3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta latinus

Adjektiivi[muokkaa]

latinā

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta latinus