latina

Katso myös: Latina

Suomi

Substantiivi

latina (12) (monikkomuotoinen, ei yksikkömuotoa)

1. latinan kieli (kielitunnus: la), alkuaan Italiassa Latiniumin maakunnassa latinien puhuma indoeurooppalaisten kielten italialaisen kieliryhmän kieli, joka oli myös antiikin roomalaisten kieli

   Vanhan perinteen mukaisesti, Suomessa 1800-luvulta alkaen, monien latinan kielen sanakirjojen hakusanat on varustettu vokaaliäänteen pidentymää ilmaisemaan vokaalin yläpuolelle merkityllä vaakaviivalla, tämä ei kuitenkaan kuulu kirjoitettuun tekstiin.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	latina	–
genetiivi	latinan	–
partitiivi	latinaa	–
akkusatiivi	latina; latinan	–
Sisäpaikallissijat
inessiivi	latinassa	–
elatiivi	latinasta	–
illatiivi	latinaan	–
Ulkopaikallissijat
adessiivi	latinalla	–
ablatiivi	latinalta	–
allatiivi	latinalle	–
Muut
essiivi	latinana	–
translatiivi	latinaksi	–
abessiivi	latinatta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	–

Käännökset

englanti: Latin espanja: latín m. kroatia: latinski m. ido: Latina islanti: latína italia: latino, lingua latina

latina: lingua latina, sermo latinus latvia: latīņu valoda puola: język łaciński m., łacina f. ruotsi: latin serbia: latinski, латински m. sloveeni: latinščina f. tanska: latin venäjä: латынь viro: ladina keel

Liittyvät sanat

• latinankielinen

Substantiivi

latina

1. (taivutusmuoto) yksikön essiivi sanasta lati

Englanti

Substantiivi

latina

1. latinalaisamerikkalainen nainen

Liittyvät sanat

• latino

Latina

Adjektiivi

latina

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta latinus
2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta latinus
3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta latinus

Adjektiivi

latinā

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta latinus