latina

Katso myös: Latina

[muokkaa] Suomi

[muokkaa] Substantiivi

latina (kielitunnus: la)

1. (kielitiede) latinan kieli, alkuaan Italiassa Latiniumin maakunnassa latinien puhuma indoeurooppalaisten kielten italialaisen kieliryhmän kieli, joka oli myös antiikin roomalaisten kieli. Sanalista.

   Vanhan perinteen mukaisesti, Suomessa 1800-luvulta alkaen, monien latinan kielen sanakirjojen hakusanat on varustettu vokaaliäänteen pidentymää ilmaisemaan vokaalin yläpuolelle merkityllä vaakaviivalla, tämä ei kuitenkaan kuulu kirjotettuun tekstiin.

[muokkaa] Käännökset

[muokkaa] Latina

[muokkaa] Adjektiivi

latina

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta latinus
2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta latinus
3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta latinus

[muokkaa] Adjektiivi

latinā

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta latinus