illatiivi

Wikisanakirja

Sisällysluettelo 1 Suomi 1.1 Substantiivi 1.1.1 Käännökset 1.1.2 Liittyvät sanat

[muokkaa] Suomi

[muokkaa] Substantiivi

illatiivi

1. (kielitiede) sisätulento, paikallissijamuoto, joka ilmaisee sisälle tulemista. Illatiivimuotoisen sanan sijapääte suomessa on -ːn (missä ː merkitsee vokaalin pidentymistä, kuten talo : taloon), -hVn (missä V merkitsee hoota edeltävän vokaalin toistoa, kuten tie : tiehen) tai -seen (huone : huoneeseen).

[muokkaa] Käännökset

pohjoissaame: illatiiva

saksa: Illativ m. viro: illatiiv

[muokkaa] Liittyvät sanat

• illatiivisija, sijamuoto