elatiivi
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
elatiivi (5)
- (kielitiede) sisäeronto, sisäpaikallissija, joka ilmaisee eroamista tai poistumista jostakin
- Elatiivin sijapääte on -sta tai -stä vokaalisoinnun mukaan.
- Poika-sanan elatiivi on pojasta — pojasta polvi paranee.
Ääntäminen [muokkaa]
- IPA: [ˈe̞lɑˌt̪iːʋi]
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | elatiivi | elatiivit |
| genetiivi | elatiivin | elatiivien (elatiivein) |
| partitiivi | elatiivia | elatiiveja |
| akkusatiivi | elatiivi; elatiivin | elatiivit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | elatiivissa | elatiiveissa |
| elatiivi | elatiivista | elatiiveista |
| illatiivi | elatiiviin | elatiiveihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | elatiivilla | elatiiveilla |
| ablatiivi | elatiivilta | elatiiveilta |
| allatiivi | elatiiville | elatiiveille |
| Muut | ||
| essiivi | elatiivina | elatiiveina |
| translatiivi | elatiiviksi | elatiiveiksi |
| abessiivi | elatiivitta | elatiiveitta |
| instruktiivi | – | elatiivein |
| komitatiivi | – | elatiiveine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
|
