vokaalisointu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (fonetiikka) kielen piirre, joka rajoittaa sanaan sisältyvien vokaalien laatua. Suomessa sanat ovat takavokaalisia tai etuvokaalisia. Vokaalisoinnun vallitessa samassa sanassa voi esiintyä vain etuvokaaleja tai takavokaaleja. Yhdyssanojen osat ovat tässä suhteessa itsenäisiä.
- Suomen kielessä vokaalit e ja i ovat vokaalisoinnun kannalta neutraaleja ja voivat esiintyä sekä taka- että etuvokaalisissa sanoissa. Pelkästään e ja i vokaaleja sisältävien sanojen taivutuspäätteet ovat etuvokaalisia, esim. tie, tiessä.
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista vokaali ja sointu
Käännökset[muokkaa]
1. kielellinen piirre, joka rajoittaa sanaan sisältyvien vokaalien laatua
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vokaalisointu Kielitoimiston sanakirjassa
- vokaalisointu Tieteen termipankissa