vokaalisointu

Suomi

Substantiivi

vokaalisointu (1)

1. (fonetiikka) Vokaalisointu on kielellinen piirre, joka rajoittaa sanaan sisältyvien vokaalien laatua. Suomessa sanat ovat takavokaalisia tai etuvokaalisia. Vokaalisoinnun vallitessa samassa sanassa voi esiintyä vain etuvokaaleja tai takavokaaleja. Yhdyssanojen osat ovat tässä suhteessa itsenäisiä.

   Suomen kielessä vokaalit e ja i ovat vokaalisoinnun kannalta neutraaleja ja voivat esiintyä sekä taka- että etuvokaalisissa sanoissa. Jos ne kuitenkin esiintyvät ilman jompikumpia vokaaleista esim. sanojen perusmuodoissa, ne saavat sijapäätteistä etuvokaaliset päätteet, esim. tie, tiessä.

Käännökset

englanti: vowel harmony espanja: armonía vocálica, sinarmonía ranska: harmonie vocalique saksa: Vokalharmonie f. turkki: ünlü uyumu

ruotsi: vokalharmoni unkari: hangrend venäjä: сингармонизм viro: vokaalharmoonia

Liittyvät sanat

Synonyymit

• vokaaliharmonia