akkusatiivi

Wikisanakirja

Sisällysluettelo 1 Suomi 1.1 Substantiivi 1.1.1 Käännökset 1.1.2 Liittyvät sanat

[muokkaa] Suomi

[muokkaa] Substantiivi

akkusatiivi (5)

1. (kielitiede) kohdanto eli akkusatiivi on objektin sijamuoto.

   Suomen kielessä akkusatiivi on lähes pelkästään kieliopillinen, eikä muoto-opillinen sijamuoto, ja (sattumalta) se esiintyy kielihistoriallisista syistä (m-äänteen muuttuminen n:ksi sanan lopussa) aktiivilauseessa yksiköllisillä nomineilla genetiivin kaltaisena ja monikollisilla nomineilla nominatiivin kaltaisena tai passiivilauseessa monikollisilla ja yksiköllisillä nomineilla nominatiivin kaltaisena.

   Persoonapronominien ja ken-pronominin akkusatiivilla on erillinen sijapääte -t (sekä aktiivi- että passiivilauseessa).

   Suomen kielen akkusatiivi voi sisältää loppuun tekemisen merkityksen tai kohteen määräisyyden merkityksen, vrt. juon vettä (partitiivi) -> juon veden (akkusatiivi) sekä paikoin myös aivan erityisiä merkityksiä, vrt. ammun häntä (partitiivi) -> ammun hänet (akkusatiivi).

[muokkaa] Käännökset

englanti: accusative espanja: acusativo m. ranska: accusatif m. hollanti: accusatief islanti: þolfall italia: accusativo m. latvia: akuzatīvs kreikka: αιτιατική

liettua: galininkas novial: akusative pohjoissaame: akkusatiiva puola: biernik m. ruotsi: ackusativ saksa: Akkusativ m. venäjä: винительный падеж viro: sihitav, sihitav kääne, akusatiiv

[muokkaa] Liittyvät sanat

• akkusatiivisija, pääte -n