allatiivi

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

allatiivi (5)

  1. (kielitiede) ulkotulento, ulkoinen paikallissija
    Allatiivin sijapääte on -lle.
    Poika-sanan allatiivimuoto on ”pojalle” — periytyy isältä pojalle.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈɑlːɑˌt̪iːʋi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi allatiivi allatiivit
genetiivi allatiivin allatiivien
(allatiivein)
partitiivi allatiivia allatiiveja
akkusatiivi allatiivi; allatiivin allatiivit
Sisäpaikallissijat
inessiivi allatiivissa allatiiveissa
elatiivi allatiivista allatiiveista
illatiivi allatiiviin allatiiveihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi allatiivilla allatiiveilla
ablatiivi allatiivilta allatiiveilta
allatiivi allatiiville allatiiveille
Muut
essiivi allatiivina allatiiveina
translatiivi allatiiviksi allatiiveiksi
abessiivi allatiivitta allatiiveitta
instruktiivi allatiivein
komitatiivi allatiiveine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

allatiivi

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta allatiiv