essiivi

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

essiivi (5)

  1. (kielitiede) olento, on jonakin olemista ilmaiseva sijamuoto
    Essiivimuotoisen sanan sijapääte suomen kielessä on -na tai -nä vokaalisointua mukaillen.
    Poika sanan essiivimuoto on poikana.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈe̞sːiːʋi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi esiivi esiivit
genetiivi esiivin esiivien
(esiivein)
partitiivi esiiviä esiivejä
akkusatiivi esiivi; esiivin esiivit
Sisäpaikallissijat
inessiivi esiivissä esiiveissä
elatiivi esiivistä esiiveistä
illatiivi esiiviin esiiveihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi esiivillä esiiveillä
ablatiivi esiiviltä esiiveiltä
allatiivi esiiville esiiveille
Muut
essiivi esiivinä esiiveinä
translatiivi esiiviksi esiiveiksi
abessiivi esiivittä esiiveittä
instruktiivi esiivein
komitatiivi esiiveine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]