komitatiivi

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Komitatiivi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

komitatiivi (5)

  1. (kielitiede) seuraa tai kuulumissuhdetta ilmaiseva sijamuoto; suomen komitatiivissa olevan sanan sijapääte on -ine, johon substantiivien kohdalla liittyy myös omistusliite.
    Poikineen on komitatiivi poika-sanasta.
    Suomessa yksikön ja monikon komitatiivi eivät erotu toisistaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkʷo̞mit̪ɑˌt̪iːʋi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi komitatiivi komitatiivit
genetiivi komitatiivin komitatiivien
(komitatiivein)
partitiivi komitatiivia komitatiiveja
akkusatiivi komitatiivi;
komitatiivin
komitatiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi komitatiivissa komitatiiveissa
elatiivi komitatiivista komitatiiveista
illatiivi komitatiiviin komitatiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi komitatiivilla komitatiiveilla
ablatiivi komitatiivilta komitatiiveilta
allatiivi komitatiiville komitatiiveille
muut sijamuodot
essiivi komitatiivina komitatiiveina
translatiivi komitatiiviksi komitatiiveiksi
abessiivi komitatiivitta komitatiiveitta
instruktiivi komitatiivein
komitatiivi komitatiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo komitatiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]