abessiivi

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Abessiivi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

abessiivi (5)

  1. (kielitiede) vajantosijamuoto, joka ilmaisee puuttumista, jonkin puutetta, (harvoin, vanhentunut vajanto
    Suomen kielen abessiivin sijapääte on -tta/-ttä.
    Abessiivimuoto poika-sanasta on pojatta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈɑbe̞sːiːʋi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi abessiivi abessiivit
genetiivi abessiivin abessiivien
(abessiivein)
partitiivi abessiivia abessiiveja
akkusatiivi abessiivi; abessiivin abessiivit
Sisäpaikallissijat
inessiivi abessiivissa abessiiveissa
elatiivi abessiivista abessiiveista
illatiivi abessiiviin abessiiveihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi abessiivilla abessiiveilla
ablatiivi abessiivilta abessiiveilta
allatiivi abessiiville abessiiveille
Muut
essiivi abessiivina abessiiveina
translatiivi abessiiviksi abessiiveiksi
abessiivi abessiivitta abessiiveitta
instruktiivi abessiivein
komitatiivi abessiiveine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]