kieli
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
kieli (26)
- suussa oleva puheen tuottamisen, nielemiseen ja lämmönsäätelyyn käytetty elin
- Pidetään kieli keskellä suuta. (tarkoittaa kuvaannollisesti myös tarkkana olemista)
- kommunikointijärjestelmä (esim. suomen kieli)
- Kuinka taidan suomen kielen.
- kielisoitinten ääntä tuottava lanka tai muu kieli
- Vaihdoin kitaraan uudet kielet.
- (tekniikka) eräissä mekanismeissa oleva osa
- Oven tiivisteet painavat ovea ja lukon kieltä karmissa olevaa helaa vasten.
[muokkaa] Etymologia
kantauralin *kēle
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kieli | kielet |
| genetiivi | kielen | kielten kielien |
| partitiivi | kieltä | kieliä |
| akkusatiivi | kieli; kielen | kielet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kielessä | kielissä |
| elatiivi | kielestä | kielistä |
| illatiivi | kieleen | kieliin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kielellä | kielillä |
| ablatiivi | kieleltä | kieliltä |
| allatiivi | kielelle | kielille |
| Muut | ||
| essiivi | kielenä | kielinä |
| translatiivi | kieleksi | kieliksi |
| abessiivi | kielettä | kielittä |
| instruktiivi | – | kielin |
| komitatiivi | – | kieline- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. suussa oleva puheen tuottamiseen, nielemiseen la lämmönsäätelyyn käytetty elin
2. kielitiede
|
|
3. soittimen kieli
[muokkaa] Liittyvät sanat
- Johdokset
- kieleke
- Yhdyssanat
- viittomakieli, lukonkieli, kielisoitin, kielileike, kielitiede, kieliasu, kielitaito, ohjelmointikieli, palkeenkieli
Verbi
kieli
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kieliä
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kieliä
[muokkaa] Karjala
[muokkaa] Substantiivi
kieli
- kieli
