kieli

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kieli


Wikipedia
Katso myös artikkeli Kieli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Kieli.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kieli (26)

  1. (anatomia) suussa oleva puheen tuottamisen, nielemiseen ja lämmönsäätelyyn käytetty lihas
    Pidetään kieli keskellä suuta. (tarkoittaa kuvaannollisesti myös tarkkana olemista)
  2. (kielitiede) kommunikointijärjestelmä (esim. suomen kieli)
    Kuinka taidan suomen kielen.
  3. (musiikki) kielisoitinten ääntä tuottava lanka tai muu ohut jänne, puhaltimen lehti
    Vaihdoin kitaraan uudet kielet.
  4. soittokellon umpinaiseen yläpäähän kiinnitetty metallinen kellon osa, joka lyö kellon reunaan
  5. (tekniikka) eräissä mekanismeissa oleva osa, uloke
    Oven tiivisteet painavat ovea ja lukon kieltä karmissa olevaa helaa vasten.
    ponttiliitoksen kieli

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟ie̞li]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kieli kielet
genetiivi kielen kielten
kielien
partitiivi kieltä kieliä
akkusatiivi kieli; kielen kielet
Sisäpaikallissijat
inessiivi kielessä kielissä
elatiivi kielestä kielistä
illatiivi kieleen kieliin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kielellä kielillä
ablatiivi kieleltä kieliltä
allatiivi kielelle kielille
Muut
essiivi kielenä
(kielnä)
kielinä
translatiivi kieleksi kieliksi
abessiivi kielettä kielittä
instruktiivi kielin
komitatiivi kieline-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

kantauralin *kēle

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ammattikieli, arkikieli, kantakieli, kielenkanta, kielenkääntäjä, kieliasu, kielikurssi, kielileike, kieliluu, kielinäyte, kielisoitin, kielitaito, kielitiede, kirjakieli, konekieli, korukieli, lukonkieli, ohjelmointikieli, palkeenkieli, poronkieli, puhekieli, puhuntokieli, selkokieli, viittomakieli, yleiskieli, äidinkieli, äännekieli

Idiomit[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kieli

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kieliä
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kieliä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kieliä
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kieliä

Karjala[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kieli

  1. kieli (ruumiinosa)