kieli
Wikisanakirja
| Katso myös: Kieli |
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
| Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. | |
| Syy: myös eläinten kieli Voit auttaa Wikisanakirjaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
- (anatomia) suussa oleva puheen tuottamisen, nielemiseen ja lämmönsäätelyyn käytetty elin
- Pidetään kieli keskellä suuta. (tarkoittaa kuvaannollisesti myös tarkkana olemista)
- (kielitiede) kommunikointijärjestelmä (esim. suomen kieli)
- Kuinka taidan suomen kielen.
- (musiikki) kielisoitinten ääntä tuottava lanka tai muu ohut jänne, puhaltimen lehti
- Vaihdoin kitaraan uudet kielet.
- (tekniikka) eräissä mekanismeissa oleva osa, uloke
- Oven tiivisteet painavat ovea ja lukon kieltä karmissa olevaa helaa vasten.
- ponttiliitoksen kieli
[muokkaa] Etymologia
kantauralin *kēle
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kieli | kielet |
| genetiivi | kielen | kielten kielien |
| partitiivi | kieltä | kieliä |
| akkusatiivi | kieli; kielen | kielet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kielessä | kielissä |
| elatiivi | kielestä | kielistä |
| illatiivi | kieleen | kieliin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kielellä | kielillä |
| ablatiivi | kieleltä | kieliltä |
| allatiivi | kielelle | kielille |
| Muut | ||
| essiivi | kielenä | kielinä |
| translatiivi | kieleksi | kieliksi |
| abessiivi | kielettä | kielittä |
| instruktiivi | – | kielin |
| komitatiivi | – | kieline- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. suussa oleva puheen tuottamiseen, nielemiseen la lämmönsäätelyyn käytetty elin
|
2. kielitiede
|
|
3. soittimen kieli
[muokkaa] Liittyvät sanat
| Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. | |
| Syy: ryhmitys k0rjattujen selitysetn mukaan Voit auttaa Wikisanakirjaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
- Johdokset
- kieleke
- Yhdyssanat
- kielileike, kielisoitin, kieliasu, kielitaito, kielitiede
- ohjelmointikieli, palkeenkieli, lukonkieli, poronkieli
- korukieli, selkokieli
- viittomakieli
- kielellä, kielinen
Verbi
kieli
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kieliä
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kieliä
[muokkaa] Karjala
[muokkaa] Substantiivi
kieli
- kieli