tapa

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tapa (9-F)

  1. asia, jota tehdään säännöllisesti
    Tästä on tullut täälläpäin jo tapa.
    Mahtava tapa aloittaa viikko.
  2. keino tehdä jotain
    uusi tapa hyödyntää hukkalämpöä
  3. mon. jonkin henkilön yleinen käyttäytymismalli; yhteisössä noudatettava käyttäytymismalli.
    Hänellä on huonot tavat.
    pöytätavat
  4. maneeri

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑpɑ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tapa tavat
genetiivi tavan tapojen
(tapain)
partitiivi tapaa tapoja
akkusatiivi tapa; tavan tavat
Sisäpaikallissijat
inessiivi tavassa tavoissa
elatiivi tavasta tavoista
illatiivi tapaan tapoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tavalla tavoilla
ablatiivi tavalta tavoilta
allatiivi tavalle tavoille
Muut
essiivi tapana tapoina
translatiivi tavaksi tavoiksi
abessiivi tavatta tavoitta
instruktiivi tavoin
komitatiivi tapoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Tälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ajattelutapa, ajatustapa, ehtotapa, elämäntapa, esiintymistapa, esitystapa, hallitustapa, hovitavat, häätapa, ihmistavat, ilmaisutapa, juomatapa, kansantapa, katsantotapa, katsomustapa, kauppatapa, kirjoitustapa, kuvaamistapa, kuvaustapa, käsittelytapa, käsitystapa, käskytapa, käyttäytymistapa, käyttötapa, käytöstapa, lähestymistapa, laskutapa, laulutapa, lehtitapa, liiketapa, lisääntymistapa, lukutapa, mahtotapa, menettelytapa, merimiestapa, merkintätapa, muodostumistapa, näkemistapa, perimätapa, perinnäistapa, pöytätapa, puhetapa, puhuttelutapa, rankaisutapa, ratkaisutapa, reaktiotapa, sanontatapa, seuratapa, suhtautumistapa, suoritustapa, tapakasvatus, tapakristillinen, tapakristillisyys, tapakristitty, tapakulttuuri, tapaluokka, tapaoikeus, taparikollinen, taparikollisuus, tapatieto, tekotapa, toimintatapa, tositapa, tulkintatapa, työskentelytapa, työtapa, vaalitapa, viljelytapa, ääntämistapa

Idiomit[muokkaa]

  • tapansa kaikilla
  • tavoistaan ihminen tunnetaan
  • maassa maan tavalla
  • olla ~na (+ inf.) tehdä jotakin tottumuksesta

Verbi[muokkaa]

tapa

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tappaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tappaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tappaa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tapa f. (monikko tapas)

  1. kansi (purkin tms.)
  2. pieni suupala, pikkunaposteltava

Huomautukset[muokkaa]

  • Merkityksessä 'pieni suupala', 'pikkunaposteltava' sana esiintyy useammin monikkomuodossa (tapas).

Verbi[muokkaa]

tapa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tapar