tapa

Suomi

Substantiivi

tapa (9-F) (monikko tavat)

1. asia, jota tehdään säännöllisesti

   Tästä on tullut täälläpäin jo tapa.

   Mahtava tapa aloittaa viikko.

2. käyttäytymissääntö, etiketti
3. keino tehdä jotain

   uusi tapa hyödyntää hukkalämpöä

4. mon. jonkin henkilön yleinen käyttäytymismalli; yhteisössä noudatettava käyttäytymismalli

   Hänellä on huonot tavat.

   pöytätavat

Etymologia

Tällä sanalla ei valitettavasti vielä ole etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	tapa	tavat
genetiivi	tavan	tapojen (tapain)
partitiivi	tapaa	tapoja
akkusatiivi	tapa; tavan	tavat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	tavassa	tavoissa
elatiivi	tavasta	tavoista
illatiivi	tapaan	tapoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	tavalla	tavoilla
ablatiivi	tavalta	tavoilta
allatiivi	tavalle	tavoille
Muut
essiivi	tapana	tapoina
translatiivi	tavaksi	tavoiksi
abessiivi	tavatta	tavoitta
instruktiivi	–	tavoin
komitatiivi	–	tapoine- + omistusliite

Käännökset

1. säännöllisesti tehty asia

englanti: habit espanja: costumbre, hábito hollanti: gewoonte f. ranska: habitude f., coutume f. ranska: vana

italia: modo m. portugali: hábito puola: zwyczaj m. tšekki: zvyk m. venäjä: практика, обычай

2. keino tehdä jotain

englanti: way, means, regime espanja: modalidad f., modo m., manera, camino, régimen ranska: façon m.

italia: modo m. ruotsi: sätt tšekki: způsob tanska: måde venäjä: способ, средство, путь, режим

3. ihmisen käyttäytymismalli

englanti: manners

venäjä: нравы, манеры

Idiomit

• tapansa kaikilla
• tavoistaan ihminen tunnetaan
• maassa maan tavalla
• olla ~na (+ inf.) tehdä jotakin tottumuksesta

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: tavata, tavoittaa

Yhdyssanat

ääntämistapa, ajattelutapa, ajatustapa, ehtotapa, elämäntapa, esiintymistapa, esitystapa, häätapa, hallitustapa, hovitavat, ihmistavat, ilmaisutapa, juomatapa, kansantapa, käsittelytapa, käsitystapa, käskytapa, katsantotapa, katsomustapa, kauppatapa, käytöstapa, käyttäytymistapa, käyttötapa, kirjoitustapa, kuvaamistapa, kuvaustapa, lähestymistapa, laskutapa, laulutapa, lehtitapa, liiketapa, lisääntymistapa, lukutapa, mahtotapa, menettelytapa, merimiestapa, merkintätapa, muodostumistapa, näkemistapa, perimätapa, perinnäistapa, pöytätapa, puhetapa, puhuttelutapa, rankaisutapa, ratkaisutapa, reaktiotapa, sanontatapa, seuratapa, suhtautumistapa, suoritustapa, tapakasvatus, tapakristillinen, tapakristillisyys, tapakristitty, tapakulttuuri, tapaluokka, tapaoikeus, taparikollinen, taparikollisuus, tapatieto, tekotapa, toimintatapa, tositapa, tulkintatapa, työskentelytapa, työtapa, vaalitapa, viljelytapa

Verbi

tapa

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tappaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tappaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tappaa

Espanja

Substantiivi

tapa f. (monikko tapas)

1. kansi (purkin tms.)
2. pieni suupala, pikkunaposteltava

Huomautukset

• Merkityksessä 'pieni suupala', 'pikkunaposteltava' sana esiintyy useammin monikkomuodossa (tapas).

Verbi

tapa

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tapar