olla

Suomi

Verbi

olla (67) (taivutus)

1. muodostaa osa todellisuudesta (myös kuvaannollisesti, erinäisissä ilmauksissa); muodostaa eksistentiaalilauseen ("jossakin on jotakin" -tyyppisen lauseen)

   Täällä olen minä.

   Monille on olemassa Jumala.

   Maapallon ulkopuolella on elämää.

   Tampereelta olen kotoisin.

2. (kopula, joka rinnastaa kaksi asiaa) sisältää jokin ominaisuus; vastata jtk, [olla] yhtäsuuri (väliaikaisesti tai pysyvästi)

   Kissa on musta.

   Kissa on eläin

   Olen tamperelainen kissa.

   Yksi plus kaksi on kolme.

3. pitää hallussaan jtk paikkaa (väliaikaisesti tai pysyvästi) (myös kuvaannollisesti, erinäisissä ilmauksissa)

   Kissa on pöydällä.

   Hän on ymmällään.

   Turku on rannikolla.

4. (adess. + y. 3. p. + nominatiivi/partitiivi/akkusatiivi) olla jonkun omistuksessa tai hallussa

   Meillä on kissa.

5. olla-sanaa käytetään aikamuotojen muodostamisessa

   Hän on juossut (perfekti).

   Kissa oli juossut (pluskvamperfekti).

6. olla-sanaa käytetään vanhantyylisen futuurin muodostamisessa yhdessä verbin aktiivin partisiipin preesensin kanssa

   Hän oli tekevä suuria sankaruuksia

7. olla-sanaa käytetään yhdessä aktiivin partisiipin preesensin monikon essiivin kanssa ilmaisemaan teeskentelyä

   Olin kirjoittavinani ymmärrettävää kuvausta

8. olla-sanaa käytetään yhdessä aktiivin partisiipin preesensin monikon inessiivin kanssa ilmaisemaan tekemisen mahdollisuutta

   Ymmärrettävä kuvaus on kirjoitettavissa.

9. olla-sanan imperfekti yhdessä 1. infinitiivin kanssa ilmaisee lähes tapahtunutta tapahtumatonta tapahtumaa

   Salama oli tappaa Karpon.

10. olla-sanan imperfekti yhdessä 5. infinitiivin kanssa ilmaisee tapahtumaa joka on vähällä tapahtua, mutta jonka jokin toinen tapahtuma esti

    Hän oli tekemäisillään suuren virheen.

Käännökset

1. muodostaa osa todellisuudesta

alasaksa: wesen englanti: be, exist espanja: ser, existir; ("jossakin on jotakin") hay heprea: לִהְיוֹת indonesia: ada, adalah japani: だ, いる, ある jiddiš: זײַן [zayn] latina: sum latvia: būt liivi: vȱlda hollanti: zijn mandariinikiina: 是 [shì] pohjoissaame: leat puola: być

ranska: être, exister romania: fi ruotsi: vara till, finnas till saksa: sein suomen romani: aaȟȟaa tanska: være turkki: olmak unkari: létezik ru: быть; находиться vepsä: olda viro: olema Võro: olõma

2. kopula: olla jonkinlainen, sisältää jokin ominaisuus

saksa: sein englanti: be espanja: ser (pysyvästi); estar (väliaikaisesti) jiddiš: זײַן [zayn] latina: esse hollanti: zijn

ruotsi: vara suomen romani: aaȟȟaa venäjä: быть (ei yleensä käytetä preesensissä) viro: olema

3. pitää hallussaan jtk paikkaa (väliaikaisesti t. pysyvästi)

saksa: sein englanti: be espanja: (väl.) estar, (pys.) ser heprea: לִהְיוֹת jiddiš: זײַן [zayn] hollanti: zijn

latina: esse, adesse ruotsi: vara suomen romani: hin viro: olema

4. olla jonkun omistuksessa tai hallussa

englanti: have espanja: tener, haber jiddiš: האָבן [hobn] latina: habeō hollanti: hebben ranska: avoir italia: avere

romania: avea ruotsi: ha saksa: haben tšekki: mít suomen romani: hin venäjä: у + genetiivi (+ быть) viro: olema

Huomautukset

• Verbiä käytetään paljon vakiintuneissa eri sanapareissa.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: oleellinen, olennainen
• substantiivit: olemus, olento, olio, olo, olemassaolo
• verbit: frekventatiiviset oleilla, oleskella; kausatiivinen olettaa; refleksiivinen oleutua
• lie, lienee, liekö

Idiomit

• olla kännissä - alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen
• olla huumeissa - huumeiden vaikutuksen alaisena
• olla kujalla - sekaisin esim. huumeista
• olla aineissa - huumeissa
• olla päissään - olla juovuksissa
• olla päissään - vedellyt mitä vain psykoaktiivista vaarapäihdettä

Espanja

Substantiivi

olla f. (monikko ollas)

1. ruukku, pata

Viro

Verbi

olla

1. (taivutusmuoto) da-infinitiivi verbistä olema