selvä

Wikisanakirjasta
Katso myös: selva

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

selvä (10) (komparatiivi selvempi, superlatiivi selvin) (taivutus[luo])

  1. helposti erottuva, helposti havaittava, helposti tunnistettava
    Tuohan on selvä hömötiainen.
    Nuo ovat selvät suden jäljet.
  2. täsmällinen, helppotajuinen, ymmärrettävä
    Sain selvät ohjeet.
  3. ilmeinen, kiistaton
    Siinä on selvä ero.
  4. helposti nähtävä, havaittava tai erottuva
  5. sellainen, joka ei ole alkoholin vaikutuksen alaisena, joka on selvin päin
  6. ratkennut, selvinnyt, selkiytynyt; ymmärretty
    Onko asia nyt selvä?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈselʋæ/, [ˈse̞lʋæ]
  • tavutus: sel‧vä

Huomautukset[muokkaa]

Asioiden epäselvyyden puuttumisesta kielenhuollollinen suositus on sana selvä sanan selkeä sijasta. Sen paremmuutta sanavalintana tähdentää se, että siitä on mahdollista muodostaa vastakohta epäselvä sekä erilaisia korostusmuotoja kuten ilmiselvä, itsestäänselvä ja päivänselvä, joita sanasta selkeä ei pysty vastaavasti muodostamaan.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ilmiselvä, päivänselvä, selväkieli, vesiselvä

Interjektio[muokkaa]

selvä

  1. ilmaisee suostumusta tai ymmärtämistä
    Selvä! Tehdään niin.

Käännökset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • selvä Kielitoimiston sanakirjassa