kiistaton

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kiistaton (34-C) (komparatiivi kiistattomampi, superlatiivi kiistattomin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, mistä ei kiistellä; ehdoton, selvä
    On kiistaton tosiasia, että maa on pyöreä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiːst̪ɑt̪on/
  • tavutus: kiis‧ta‧ton

Etymologia[muokkaa]

sanan kiista vartalosta kiista- ja suffiksista -ton

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]