olemus

Suomi

Substantiivi

olemus

1. metafysiikassa se ominaisuus tai ominaisuusjoukko, joka tekee jostakin oliosta tai substanssista sen, mitä se pohjimmiltaan on, ja joka sillä on välttämättä oltava ollakseen olemassa

Käännökset

englanti: essence ruotsi: essens

ranska: essence

Liittyvät sanat

• olemassaolo