ominaisuus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ominaisuus (40)

  1. seikka, joka kuvaa millainen jokin asia, henkilö, esine tms. on
    Hänessä on juuri ne ominaisuudet, jotka hyvältä johtajalta vaaditaan.
    Typen ominaisuudet: väritön, hajuton ja mauton kaasu.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ominaisuus ominaisuudet
genetiivi ominaisuuden ominaisuuksien
partitiivi ominaisuutta ominaisuuksia
akkusatiivi ominaisuus; ominaisuuden ominaisuudet
Sisäpaikallissijat
inessiivi ominaisuudessa ominaisuuksissa
elatiivi ominaisuudesta ominaisuuksista
illatiivi ominaisuuteen ominaisuuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ominaisuudella ominaisuuksilla
ablatiivi ominaisuudelta ominaisuuksilta
allatiivi ominaisuudelle ominaisuuksille
Muut
essiivi ominaisuutena ominaisuuksina
translatiivi ominaisuudeksi ominaisuuksiksi
abessiivi ominaisuudetta ominaisuuksitta
instruktiivi ominaisuuksin
komitatiivi ominaisuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

ominainen + -suus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]