aikamuoto
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aikamuoto
- (kielitiede) verbin taivutusmuoto, joka ilmaisee, milloin jokin asia on tapahtumassa tai tapahtunut
- Suomen kielen aikamuodot ovat preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti.
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aikamuoto | aikamuodot |
genetiivi | aikamuodon | aikamuotojen |
partitiivi | aikamuotoa | aikamuotoja |
akkusatiivi | aikamuoto; aikamuodon |
aikamuodot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aikamuodossa | aikamuodoissa |
elatiivi | aikamuodosta | aikamuodoista |
illatiivi | aikamuotoon | aikamuotoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aikamuodolla | aikamuodoilla |
ablatiivi | aikamuodolta | aikamuodoilta |
allatiivi | aikamuodolle | aikamuodoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aikamuotona | aikamuotoina |
translatiivi | aikamuodoksi | aikamuodoiksi |
abessiivi | aikamuodotta | aikamuodoitta |
instruktiivi | – | aikamuodoin |
komitatiivi | – | aikamuotoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | aikamuodo- | |
vahva vartalo | aikamuoto- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista aika ja muoto
Käännökset[muokkaa]
1. verbin taivutusmuoto, joka ilmaisee, milloin jokin asia on tapahtumassa tai tapahtunut
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Alakäsitteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- aikamuoto Kielitoimiston sanakirjassa