leikkiä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
leikkiä
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta leikki
Verbi[muokkaa]
leikkiä (61-A) (taivutus[luo])
- puuhailla askareissa, joita kutsutaan leikiksi; usein huvin vuoksi, yksin tai toisten lasten kanssa, spontaanisti tai ohjattuna
- Lauri haluaa leikkiä hiekkarannalla.
- kohdella leikkimielisesti, kohdella kuin leikkikalua
- Ruoalla ei saa leikkiä!
- tekeytyä joksikin, jota ei oikeasti ole; yrittää olla jotakin, jota ei oikeasti ole
- Hän vain leikkii viisasta.
- teeskennellä, olettaa jotakin todeksi osana ajatusleikkiä
- Leikitään nyt, että kenenkään ei tarvitsisi maksaa veroja.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlei̯kːiæˣ/
- tavutus: leik‧ki‧ä
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- leikkiä Kielitoimiston sanakirjassa