korva
Wikisanakirja
| Katso myös: Korva |
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
korva (10)
- nisäkkäillä kolmesta rakenteellisesta ja toiminnallisesta osasta muodostuva elin, joka aistii ääniä ja toimii tasapainoelimenä ja liikeaistimena
- Korva on kuuloelin.
- korvan pään ulkopuolelle näkyvä osa, korvanlehti
- kädensija, astian korva
- kahvikupin korva
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | korva | korvat |
| genetiivi | korvan | korvien (korvain) |
| partitiivi | korvaa | korvia |
| akkusatiivi | korva; korvan | korvat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korvassa | korvissa |
| elatiivi | korvasta | korvista |
| illatiivi | korvaan | korviin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korvalla | korvilla |
| ablatiivi | korvalta | korvilta |
| allatiivi | korvalle | korville |
| Muut | ||
| essiivi | korvana | korvina |
| translatiivi | korvaksi | korviksi |
| abessiivi | korvatta | korvitta |
| instruktiivi | – | korvin |
| komitatiivi | – | korvine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. kuuloelin
2. astian korva
[muokkaa] Idiomit
- kuunnella korvat höröllään = kuunnella tarkasti
- olla korvat höröllään = kuunnella tarkasti
- lainata korvia = kuunnella