suu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Suu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suu (18)

  1. suuaukosta alkava suuontelo, joka päättyy kitasolaan, josta alkaa ruoansulatuskanava; tällä alueella olevat toiminnalliset elimet kuuluvat suuhun
  2. suuaukko tai muuhun alkuun liittyvä nimitys
    luolan suu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈsʷuː]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi suu suut
genetiivi suun suiden
suitten
partitiivi suuta suita
akkusatiivi suu; suun suut
Sisäpaikallissijat
inessiivi suussa suissa
elatiivi suusta suista
illatiivi suuhun suihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi suulla suilla
ablatiivi suulta suilta
allatiivi suulle suille
Muut
essiivi suuna suina
translatiivi suuksi suiksi
abessiivi suutta suitta
instruktiivi suin
komitatiivi suine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

kantauralin *śuwe

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hihansuu, illansuu, joensuu, kankaansuu, ovensuu, pullonsuu, suuaukko, suulaki, suuntäysi, suuontelo, suuota, suupala, suupaltti, suupamaus, suupeli, suupelti, suupieli, suupohja, suuposki, suupuoli, suupurje, suurako, suurauta, suurihma, suurustinki, suusana, suutauti, suutulehdus, suuvanne, suuvesi, suuvärkki, suuäänne, teränsuu, uuninsuu

Johdokset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • Olla suu messingillä - hymyillä, olla onnellinen
  • Olla suuna päänä - olla aina äänessä
  • Syöksyä johonkin suin päin - tehdä jotakin ajattelematta, harkitsematta
  • Ottaa suihin- antaa miehelle suuseksiä
  • surman suu

Aiheesta muualla[muokkaa]

Bannoni[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

suu

  1. uida

Karjala[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suu

  1. suu

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suu (gen suu, part suu)

  1. suu

Taivutus[muokkaa]

  • yksikön illatiivi: suhu ja suusse
  • monikon partitiivi: suid