kyky
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
- luontaisen taipumuksen, oppimisen tai muun kehityksen tuloksena syntynyt ominaisuus, joka auttaa suoriutumisessa, jonkin taidon hallitseminen; aineessa oleva jotakin mahdollistava ominaisuus
- Teoreettisen tiedon nopea oppiminen edellyttää hyvää kykyä poimia olennainen ja jäsennellä se.
- Sanotaan, että monilla eläimillä on erityinen kyky havaita maanjäristyksiä ennen seismologisten laitteiden reagointia.
- Joillakin aineilla on erityisen hyvä kyky sitoa vettä.
- jossain lahjakas henkilö, lupaus
- nouseva uusi kyky
Ääntäminen [muokkaa]
- IPA: [ˈk̟ʷy.k̟ʷy]
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kyky | kyvyt |
| genetiivi | kyvyn | kykyjen (kykyin) |
| partitiivi | kykyä | kykyjä |
| akkusatiivi | kyky; kyvyn | kyvyt |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyvyssä | kyvyissä |
| elatiivi | kyvystä | kyvyistä |
| illatiivi | kykyyn | kykyihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyvyllä | kyvyillä |
| ablatiivi | kyvyltä | kyvyiltä |
| allatiivi | kyvylle | kyvyille |
| Muut | ||
| essiivi | kykynä | kykyinä |
| translatiivi | kyvyksi | kyvyiksi |
| abessiivi | kyvyttä | kyvyittä |
| instruktiivi | – | kyvyin |
| komitatiivi | – | kykyine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
Liittyvät sanat [muokkaa]
Johdokset [muokkaa]
- adjektiivit: kyvykäs
