kyky
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
kyky (1)
- luontaisen taipumuksen, oppimisen tai muun kehityksen tuloksena syntynyt ominaisuus, joka auttaa suoriutumisessa, jonkin taidon hallitseminen; aineessa oleva jotakin mahdollistava ominaisuus.
- Teoreettisen tiedon nopea oppiminen edellyttää hyvää kykyä poimia olennainen ja jäsennellä se.
- Sanotaan, että monilla eläimillä on erityinen kyky havaita maanjäristyksiä ennen seismologisten laitteiden reagointia.
- Joillakin aineilla on erityisen hyvä kyky sitoa vettä.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kyky | kyvyt |
| genetiivi | kyvyn | kykyjen |
| partitiivi | kykyä | kykyjä |
| akkusatiivi | kyky; kyvyn | kyvyt |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyvyssä | kyvyissä |
| elatiivi | kyvystä | kyvyistä |
| illatiivi | kykyyn | kykyihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyvyllä | kyvyillä |
| ablatiivi | kyvyltä | kyvyiltä |
| allatiivi | kyvylle | kyvyille |
| Muut | ||
| essiivi | kykynä | kykyinä |
| translatiivi | kyvyksi | kyvyiksi |
| abessiivi | kyvyttä | kyvyittä |
| instruktiivi | – | kyvyin |
| komitatiivi | – | kykyine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
|
[muokkaa] Liittyvät sanat
- Johdokset
- adjektiivit: kyvykäs
- Yhdyssanat
