head

Englanti

Substantiivi

head (monikko heads)

1. pää (raaja kaulan päällä)
2. (kuvaannollisesti) taito, kyky
3. johtaja, pomo
4. otsikko, aihe
5. huippu
6. käännekohta
7. keula
8. käymälä laivassa
9. (ei monikkoa) karjan laskemiseen käytetty sana

   a herd of 1,000 head – tuhat yksilöä käsittävä karjalauma

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	heads
part. prees.	heading
imp. & part. perf.	headed

head

1. johtaa
2. suunnata

   to ~ up north suunnata pohjoiseen

3. otsikoida