otsikko

Suomi

Substantiivi

otsikko (4-A)

1. tekstin alussa oleva kirjoitettu teksti, joka tavallisesti kertoo lukijalle jotain siitä, mistä tekstissä on kyse; usein yhden sanan tai lauseen mittainen ja kirjoitettu isommalla kuin leipäteksti
   • Tämän sana-artikkelin otsikko on ”otsikko”.

Ääntäminen

• IPA: /ˈot̪sikːo/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	otsikko	otsikot
genetiivi	otsikon	otsikoiden otsikoitten otsikkojen (otsikkoin)
partitiivi	otsikkoa	otsikkoja otsikoita
akkusatiivi	otsikko; otsikon	otsikot
Sisäpaikallissijat
inessiivi	otsikossa	otsikoissa
elatiivi	otsikosta	otsikoista
illatiivi	otsikkoon	otsikkoihin otsikoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	otsikolla	otsikoilla
ablatiivi	otsikolta	otsikoilta
allatiivi	otsikolle	otsikoille
Muut
essiivi	otsikkona	otsikkoina
translatiivi	otsikoksi	otsikoiksi
abessiivi	otsikotta	otsikoitta
instruktiivi	–	otsikoin
komitatiivi	–	otsikkoine- + omistusliite

Käännökset

1.

englanti: headline espanja: título m. ranska: titre m. romania: rubrică f.

ruotsi: rubrik, överskrift saksa: Überschrift f. venäjä: рубрика f. turkki: başlık

Liittyvät sanat

• otsikoida

Synonyymit

• otsake
• rubriikki

Idiomit

olla otsikoissa

olla parhaillaan tiedotusvälineiden huomion kohteena