persoona

Suomi

Substantiivi

persoona

1. henkilö

   Hän on kyllä mielenkiintoinen persoona.

2. (psykologia) tietoinen ja tarkoitusellisesti toimiva olento
3. (kielitiede) tekijä; se, joka tekee jotakin
4. (kielitiede) persoonamuoto, verbin taivutuskategoria

   ”Sanon” on yksikön ensimmäisen persoonan indikatiivin preesens verbistä ”sanoa”.

Etymologia

• [1] svetisismi person-sanasta

Käännökset

henkilö

Kts. henkilö

tarkoitusellisesti toimiva olento

englanti: person italia: persona ruotsi: person

saksa: Person viro: isik

kielellinen persoona

ranska: personne f. ruotsi: person

Liittyvät sanat

Psykologia

• persoonallisuus

Kielitiede

• ensimmäinen persoona
• toinen persoona
• kolmas persoona
• persoonapääte
• persoonataivutus