imperfekti

Suomi

Substantiivi

imperfekti (5)

1. (kielitiede) kertoma, aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka saattaa jatkua.

   Juoksi tunti sitten ja jatkaa yhä juoksemista, juoksee kenties pitkäänkin.

Huomautukset

• Suomen kielen mennyttä aikamuotoa nimitetään myös imperfektiksi, vaikka sen merkitys ei ole aina sama kuin kielioppitermin "prototyyppisellä" imperfektillä. Kielitieteissä suomen kielen menneeseen aikamuotoon viitataankin usein preteritillä.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	imperfekti	imperfektit
genetiivi	imperfektin	imperfektien (imperfektein)
partitiivi	imperfektiä	imperfektejä
akkusatiivi	imperfekti; imperfektin	imperfektit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	imperfektissä	imperfekteissä
elatiivi	imperfektistä	imperfekteistä
illatiivi	imperfektiin	imperfekteihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	imperfektillä	imperfekteillä
ablatiivi	imperfektiltä	imperfekteiltä
allatiivi	imperfektille	imperfekteille
Muut
essiivi	imperfektinä	imperfekteinä
translatiivi	imperfektiksi	imperfekteiksi
abessiivi	imperfektittä	imperfekteittä
instruktiivi	–	imperfektein
komitatiivi	–	imperfekteine- + omistusliite

Käännökset

englanti: past tense, imperfect saksa: Imperfekt n., Vergangenheitsform f.

viro: lihtminevik, imperfekt

Liittyvät sanat

• preesens, preteriti, perfekti, pluskvamperfekti, futuuri

Lyhenteet

• imperf.
• (sanastoissa yms.) impf