yksikkö

Wikisanakirja

Sisällysluettelo 1 Suomi 1.1 Substantiivi 1.1.1 Käännökset 1.1.2 Liittyvät sanat

[muokkaa] Suomi

[muokkaa] Substantiivi

yksikkö (4)

1. sovittu vertailuun käytettävä mitta, jota tarvitaan mittaamiseen, mittayksikkö

   Pituuden yksikkö on metri.

2. miehistöstä ja kalustosta koostuva organisoitu ryhmä

   Liikkuvan poliisin yksikkö, sotilasyksikkö

3. (kielitiede) singulaari, kieliopillinen luku, jota käytetään yhteen olioon viitatessa

   "Poika" on yksikkö, "pojat" on monikko.

4. (tekniikka) suuremman kokonaisuuden toiminnallinen tai rakenteellinen vakiomuotoinen ja usein vaihdettava osa, joka ei ole komponentti

[muokkaa] Käännökset

1. sovittu mitta

englanti: unit espanja: unidad italia: unità f.

hollanti: eenheid f., maat saksa: Einheit f. tšekki: jednotka f. venäjä: единица vepsä: ühtnik

2. tehtävää suorittava joukko

englanti: unit

tšekki: jednotka f. venäjä: единица

3. kieliopillinen luku

englanti: singular espanja: singular italia: singolare m. hollanti: enkelvoud n. liettua: vienaskaita

ranska: singulier m. saksa: Einzahl f. turkki: tekil venäjä: единственное число, единица

[muokkaa] Liittyvät sanat

• kaksikko, monikko
• suure, kansainvälinen yksikköjärjestelmä

• liite:Yksiköt