yksikkö

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Yksikkö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yksikkö (4-A)

  1. sovittu vertailuun käytettävä mitta, jota tarvitaan mittaamiseen, mittayksikkö
    Pituuden yksikkö on metri.
  2. miehistöstä ja kalustosta koostuva organisoitu ryhmä
    Liikkuvan poliisin yksikkö, sotilasyksikkö
  3. (kielitiede) singulaari, kieliopillinen luku, jota käytetään yhteen olioon viitatessa
    ”Poika” on yksikkö, ”pojat” on monikko.
  4. (tekniikka) suuremman kokonaisuuden toiminnallinen tai rakenteellinen vakiomuotoinen ja usein vaihdettava osa, joka ei ole komponentti
    Tämä laite koostuu irrotettavista ja sellaisinaan vaihdettavista yksiköistä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈyk.sik.kø/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi yksikkö yksiköt
genetiivi yksikön yksiköiden
yksiköitten
yksikköjen
(yksikköin)
partitiivi yksikköä yksikköjä
yksiköitä
akkusatiivi yksikkö; yksikön yksiköt
Sisäpaikallissijat
inessiivi yksikössä yksiköissä
elatiivi yksiköstä yksiköistä
illatiivi yksikköön yksikköihin
yksiköihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi yksiköllä yksiköillä
ablatiivi yksiköltä yksiköiltä
allatiivi yksikölle yksiköille
Muut
essiivi yksikkönä yksikköinä
translatiivi yksiköksi yksiköiksi
abessiivi yksiköttä yksiköittä
instruktiivi yksiköin
komitatiivi yksikköine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]