yksikkö
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
yksikkö (4)
- sovittu vertailuun käytettävä mitta, jota tarvitaan mittaamiseen, mittayksikkö
- Pituuden yksikkö on metri.
- miehistöstä ja kalustosta koostuva organisoitu ryhmä
- Liikkuvan poliisin yksikkö, sotilasyksikkö
- (kielitiede) singulaari, kieliopillinen luku, jota käytetään yhteen olioon viitatessa
- ”Poika” on yksikkö, ”pojat” on monikko.
- (tekniikka) suuremman kokonaisuuden toiminnallinen tai rakenteellinen vakiomuotoinen ja usein vaihdettava osa, joka ei ole komponentti
- Tämä laite koostuu irrotettavista ja sellaisinaan vaihdettavista yksiköistä.
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | yksikkö | yksiköt |
| genetiivi | yksikön | yksiköiden yksiköitten yksikköjen (yksikköin) |
| partitiivi | yksikköä | yksikköjä yksiköitä |
| akkusatiivi | yksikkö; yksikön | yksiköt |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yksikössä | yksiköissä |
| elatiivi | yksiköstä | yksiköistä |
| illatiivi | yksikköön | yksikköihin yksiköihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yksiköllä | yksiköillä |
| ablatiivi | yksiköltä | yksiköiltä |
| allatiivi | yksikölle | yksiköille |
| Muut | ||
| essiivi | yksikkönä | yksikköinä |
| translatiivi | yksiköksi | yksiköiksi |
| abessiivi | yksiköttä | yksiköittä |
| instruktiivi | – | yksiköin |
| komitatiivi | – | yksikköine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
1. sovittu mitta
2. tehtävää suorittava joukko
3. kieliopillinen luku
|
|
4. rakenneosakokonaisuus
