monikko

Wikisanakirja

Sisällysluettelo 1 Suomi 1.1 Substantiivi 1.1.1 Käännökset 1.1.2 Liittyvät sanat

[muokkaa] Suomi

[muokkaa] Substantiivi

monikko ( 4-A )

1. (kielitiede) pluraali, taivutusmuoto, joka viittaa moneen (samanlaiseen) nominiin, tai verbien tapauksessa siihen, että tekijöitä on monta. Yleensä monikko täydentää yksikköä, jolloin monikossa asioita tai tekijöitä on kaksi tai useampia. Joskus monikollisuuteen vaaditaan vähintään kolme käsitettä. Näin on esimerkiksi joissakin kielissä, joissa on erityinen kaksikko-muoto täsmälleen kahteen viittaaville taivutusmuodoille.

   "Poika" on yksikkö, "pojat" on monikko.

[muokkaa] Käännökset

alasaksa: Mehrtall englanti: plural hollanti: meervoud n. italia: plurale

kreikka: πληθυντικός liettua: daugiskaita turkki: çoğul viro: mitmus

[muokkaa] Liittyvät sanat

• yksikkö, kaksikko, luku