monikko

Wikisanakirja

Sisällysluettelo 1 Suomi 1.1 Substantiivi 1.1.1 Synonyymit 1.1.2 Käännökset 1.1.3 Liittyvät sanat

[muokkaa] Suomi

[muokkaa] Substantiivi

monikko (4)

1. (kielitiede) sanan muoto, joka viittaa moneen (samanlaiseen) nominiin, tai verbien tapauksessa siihen, että tekijöitä on monta. Yleensä monikko täydentää yksikköä, jolloin monikossa asioita tai tekijöitä on kaksi tai useampia. Joissakin kielissä on myös erityinen kaksikko-muoto täsmälleen kahteen viittaaville taivutusmuodoille.

   "Poika" on yksikkö, "pojat" on monikko.

2. (matematiikka) järjestetty lista jossa on äärellisen monta alkiota

[muokkaa] Synonyymit

• (kielitiede) pluraali

[muokkaa] Käännökset

kielitiede

alasaksa: Mehrtall englanti: plural espanja: número plural, plural hollanti: meervoud n. italia: plurale

kreikka: πληθυντικός liettua: daugiskaita turkki: çoğul venäjä: множественное число vepsä: äilugu viro: mitmus

matematiikka

englanti: tuple venäjä: кортеж

[muokkaa] Liittyvät sanat

• yksikkö, kaksikko, luku