luku

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luku (1-M) (monikko luvut)

  1. (matematiikka) numeroista koostuva määrän kertova esitys
    100 on luku.
  2. lukumäärä, sen määrittäminen
    ottaa luku
  3. osa joihin kirjan teksti on jaettu
    Tässä kirjassa on viisi lukua.
    Kirjan kolmannen luvun toisen kappaleen alku on virheellinen.
  4. (kielitiede) kieliopillinen kategoria, joka kertoo nominin ilmaisemien asioiden määrästä
    Yksikkö ja monikko ovat suomen kielen kieliopilliset luvut.
  5. yhdyssanojen jälkiosana ilmaisee vuosikymmentä tai vuosisataa
    1950-luku vuodet 1950–1959
    1800-luku vuodet 1800–1899
  6. (tietotekniikka) tietojen käsittely niitä muuttamatta; tietojen hakeminen muistista, lukeminen, prosessia varten
    vain luku
  7. lukeminen, varsinkin yhdyssanan alkuosana, viittaa lukemiseen tai opiskeluun
    Lehden luvun voi tehdä nykyään netissä.
    Nyt sähkömittarin lukeminen tapahtuu etälukuna.
    Meillä on uusi lukujärjestys.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈlʷukʷu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi luku luvut
genetiivi luvun lukujen
(lukuin)
partitiivi lukua lukuja
akkusatiivi luku; luvun luvut
Sisäpaikallissijat
inessiivi luvussa luvuissa
elatiivi luvusta luvuista
illatiivi lukuun lukuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi luvulla luvuilla
ablatiivi luvulta luvuilta
allatiivi luvulle luvuille
Muut
essiivi lukuna lukuina
translatiivi luvuksi luvuiksi
abessiivi luvutta luvuitta
instruktiivi luvuin
komitatiivi lukuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • ottaa lukua - maata (nyrkkeilyssä) tyrmättynä maassa
  • ottaa luku - laskea etenkin ihmisjoukon lukumäärä