numero

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: número

Sisällysluettelo

[muokkaa] Suomi

[muokkaa] Substantiivi

numero (2) (lyh. nro, n:o, harvoin )

  1. kirjoitusjärjestelmässä oleva tietyn lukusanan eli numeraalin esittämiseksi sovittu merkki, numeromerkki
    1 ja 2 ovat numeroita.
    roomalaiset numerot, arabialaiset numerot
  2. numeroin (1) tehty merkintä, joka kuvaa erilaisissa järjestelmissä asemaa, kokoa, osaa, sijaintia tai muuta yksilöintiä, usein kirjainten yhteydessä käytetty symboli
    Bussin numero on 109 tai 105.
    Kenkä on numeroltaan 45.
    Asunnon numero on 28.
    Arvotaan seitsemän numeroa ja lisänumerot.
  3. ohjelmanumero, esitys
  4. puhelinnumero
    Mikä sun numero on?
  5. säännöllisesti ilmestyvän aikakausjulkaisun ilmestymiskerta
    Vuoden 2008 ensimmäinen numero.
  6. (arkikieltä) arvosana
    Matematiikka ja historia kiinnosti ja aloin saada parempia numeroita muistakin aineista.
  7. pistemäärä tai tulos
    Suomi voitti selvin numeroin.

[muokkaa] Lyhenne

[muokkaa] Taivutus

[muokkaa] Käännökset

1. numeromerkki

2. lukujärjestelmän osa

3. merkintänumero

[muokkaa] Liittyvät sanat

[muokkaa] Johdokset
[muokkaa] Yhdyssanat

[muokkaa] Idiomit

  • tehdä ~ jostain kiinnittää erityistä huomiota johonkin yksityiskohtaan

[muokkaa] Italia

[muokkaa] Substantiivi

numero m. (monikko numeri)

  1. numero
  2. (kielitiede) luku

[muokkaa] Latina

Substantiivi

numerō

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta numerus
  2. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta numerus
Käyttäjä
Nimiavaruudet

Kirjoitusjärjestelmät
Toiminnot
navigaatio
Työkalut
Muilla kielillä