numero

Katso myös: número

[muokkaa] Suomi

[muokkaa] Substantiivi

numero (1) (lyh. nro, n:o, harvoin №)

1. kirjoitusjärjestelmässä oleva tietyn lukusanan eli numeraalin esittämiseksi sovittu merkki, numeromerkki

   1 ja 2 ovat numeroita.

2. numerot ovat mm. dekadisessa lukujärjestelmässä joko yksinään tai yhdistelminä kokonaislukujen muodostamiseen käytettäviä merkkejä.
3. merkintänumero, erilaisissa järjestelmissä käytetty asemaa, kokoa, osaa, sijaintia tai muuta yksilöintiä tarkoittava, usein kirjainten yhteydessä käytetty symboli

   Bussin numero on 109 tai 105.

   Kenkä on numeroltaan 45.

4. ohjelmanumero, esitys
5. puhelinnumero

   Mikä sun numero on?

6. säännöllisesti ilmestyvän aikakausjulkaisun ilmestymiskerta

   Vuoden 2008 ensimmäinen numero.

7. arvosana

   Matematiikka ja historia kiinnosti ja aloin saada parempia numeroita muistakin aineista.

[muokkaa] Käännökset

1. numeromerkki

2. lukujärjestelmän osa

3. merkintänumero

[muokkaa] Italia

Substantiivi

numero m. (monikko numeri)

1. numero

[muokkaa] Latina

Substantiivi

numerō

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta numerus
2. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta numerus