lukeminen

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lukeminen (38)[1]

  1. kirjoituksen tulkitseminen mielleyhtyminä
    Monenlainen lukeminen lisää tietämystä.
    Sujuvan lukemisen omaksuminen edellyttää hyvää käsityskykyä.
    Ääneen lukeminen on usein tärkeätä lukutaidottomien tiedonsaannille ja tuo harjaannusta lukijan kielenkäytölle.
  2. eduskuntakäsittelyn, myös muun hallinnollisen käsittelyn vaihe
    Lakialoite hylättiin sen toisessa lukemisessa.
    Talousarvion lukeminen edellyttää talouden tunnisterakenteen hallitsemista, muuten sen yksityiskohdat eivät avaudu.
  3. lukeman tarkastaminen tai tulkitseminen
    Laskureiden lukemisella saatuja lukemia käytetään usein laskuttamisen perustana.
    Sähkömittareiden lukeminen edellytti ennen mittarinlukijan käyntiä kulutuspisteissä.
  4. luettava
    Äiti, onko minulle mitään lukemiseksi, kun telkkarikin on rikki.

Etymologia[muokkaa]

lukea-verbistä muodostettu teonnimi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi lukeminen lukemiset
genetiivi lukemisen lukemisten
lukemisien
partitiivi lukemista lukemisia
akkusatiivi lukeminen; lukemisen lukemiset
Sisäpaikallissijat
inessiivi lukemisessa lukemisissa
elatiivi lukemisesta lukemisista
illatiivi lukemiseen lukemisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi lukemisella lukemisilla
ablatiivi lukemiselta lukemisilta
allatiivi lukemiselle lukemisille
Muut
essiivi lukemisena lukemisina
translatiivi lukemiseksi lukemisiksi
abessiivi lukemisetta lukemisitta
instruktiivi lukemisin
komitatiivi lukemisine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ajanvietelukeminen, matkalukeminen, mielilukeminen, oikolukeminen, ulkolukeminen

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

lukeminen

  1. (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä lukea

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 38