luettava
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
luettava (10) (komparatiivi luettavampi, superlatiivi luettavin) (taivutus[luo])
- luettavissa oleva, selkeä, helppolukuinen
- Luettava käsiala on hyödyksi muistiinpanoja tehtäessä.
- sellainen, joka täytyy lukea tai, jota luetaan, luettavana oleva
- lukemisen arvoinen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈluet̪ˌt̪ɑʋɑ/
- tavutus: lu‧et‧ta‧va
Etymologia[muokkaa]
- 1. partisiippi verbistä lukea pass.
Käännökset[muokkaa]
3. lukemisen arvoinen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
luettava (10)
- lukemista varten oleva tai siihen tarkoitettu aineisto tai materiaali
- Siinä lehtihyllyssä on ajankuluksi luettavaa.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luettava | luettavat |
| genetiivi | luettavan | luettavien (luettavain) |
| partitiivi | luettavaa | luettavia |
| akkusatiivi | luettava; luettavan |
luettavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luettavassa | luettavissa |
| elatiivi | luettavasta | luettavista |
| illatiivi | luettavaan | luettaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luettavalla | luettavilla |
| ablatiivi | luettavalta | luettavilta |
| allatiivi | luettavalle | luettaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luettavana | luettavina |
| translatiivi | luettavaksi | luettaviksi |
| abessiivi | luettavatta | luettavitta |
| instruktiivi | – | luettavin |
| komitatiivi | – | luettavine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luettava- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Verbi[muokkaa]
luettava
- (taivutusmuoto) verbistä lukea
Aiheesta muualla[muokkaa]
- luettava Kielitoimiston sanakirjassa