indikatiivi

Wikisanakirja

Sisällysluettelo 1 Suomi 1.1 Substantiivi 1.1.1 Synonyymit 1.1.2 Käännökset 1.1.3 Liittyvät sanat

[muokkaa] Suomi

[muokkaa] Substantiivi

indikatiivi

1. (kielioppi) yleisin tapaluokka, jolla ei ole erityistä tunnistetta. Suomen kielessä indikatiivi ilmaisee toiminnan todelliseksi.

   "Kudon" on kutoa-verbin indikatiivin ensimmäisen persoonan preesens.

[muokkaa] Synonyymit

• (vanha) tositapa

[muokkaa] Käännökset

englanti: indicative espanja: indicativo m. norja: indikativ

ruotsi: indikativ saksa: Indikativ m. venäjä: изъявительное наклонение viro: indikatiiv

[muokkaa] Liittyvät sanat

• potentiaali, konditionaali, imperatiivi, eventiivi, indikatiivinen