indikatiivi

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

indikatiivi (5)

  1. (kielitiede) yleisin tapaluokka, jolla ei ole erityistä tunnistetta. Suomen kielessä indikatiivi ilmaisee toiminnan todelliseksi.
    "Kudon" on kutoa-verbin indikatiivin ensimmäisen persoonan preesens.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi indikatiivi indikatiivit
genetiivi indikatiivin indikatiivien
(indikatiivein)
partitiivi indikatiivia indikatiiveja
akkusatiivi indikatiivi; indikatiivin indikatiivit
Sisäpaikallissijat
inessiivi indikatiivissa indikatiiveissa
elatiivi indikatiivista indikatiiveista
illatiivi indikatiiviin indikatiiveihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi indikatiivilla indikatiiveilla
ablatiivi indikatiivilta indikatiiveilta
allatiivi indikatiiville indikatiiveille
Muut
essiivi indikatiivina indikatiiveina
translatiivi indikatiiviksi indikatiiveiksi
abessiivi indikatiivitta indikatiiveitta
instruktiivi indikatiivein
komitatiivi indikatiiveine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]