konditionaali

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Konditionaali Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konditionaali (5)[1]

  1. (kielitiede) tapaluokka, joka ilmaisee epävarmuutta tai ehdollisuutta. Konditionaalin pääte suomen kielessä on -isi.
    'Kutoisin' on kutoa-verbin konditionaalin yksikön ensimmäisen persoonan preesens.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi konditionaali konditionaalit
genetiivi konditionaalin konditionaalien
(konditionaalein)
partitiivi konditionaalia konditionaaleja
akkusatiivi konditionaali; konditionaalin konditionaalit
Sisäpaikallissijat
inessiivi konditionaalissa konditionaaleissa
elatiivi konditionaalista konditionaaleista
illatiivi konditionaaliin konditionaaleihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi konditionaalilla konditionaaleilla
ablatiivi konditionaalilta konditionaaleilta
allatiivi konditionaalille konditionaaleille
Muut
essiivi konditionaalina konditionaaleina
translatiivi konditionaaliksi konditionaaleiksi
abessiivi konditionaalitta konditionaaleitta
instruktiivi konditionaalein
komitatiivi konditionaaleine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5