johtaja

Suomi

Substantiivi

johtaja (10)

1. henkilö, joka johtaa ryhmää tai yhteisöä
2. henkilö, joka on kullakin hetkellä ensimmäisenä kilpailussa ennen sen päättymistä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	johtaja	johtajat
genetiivi	johtajan	johtajien (johtajain)
partitiivi	johtajaa	johtajia
akkusatiivi	johtaja; johtajan	johtajat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	johtajassa	johtajissa
elatiivi	johtajasta	johtajista
illatiivi	johtajaan	johtajiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	johtajalla	johtajilla
ablatiivi	johtajalta	johtajilta
allatiivi	johtajalle	johtajille
Muut
essiivi	johtajana	johtajina
translatiivi	johtajaksi	johtajiksi
abessiivi	johtajatta	johtajitta
instruktiivi	–	johtajin
komitatiivi	–	johtajine- + omistusliite

Etymologia

• verbistä johtaa johtimella -ja

Käännökset

1. henkilö, joka johtaa ryhmää tai yhteisöä

bulgaria: директор m., лидер m. englanti: leader, director espanja: líder hollanti: baas kroatia: čelnik m., ravnatelj m., glava m. ranska: chef, dirigeant

ruotsi: anförare saksa: (mies) Leiter m., Führer m., Chef m.; (nainen) Leiterin f., Führerin f., Chefin f. serbia: vođa, вођа m. serbia: lider m. tšekki: ředitel, lídr, šéf, vůdce venäjä: руководитель, начальник, директор m., лидер m., глава

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: johtajisto, johtajuus

Synonyymit

• (joka johtaa ryhmää tai yhteisöä) pomo, pää, vetäjä