ryhmä

Suomi

Substantiivi

ryhmä (10)

1. joukko
2. (matematiikka) joukko G, joka on varustettu binäärioperaattorilla * niin, että seuraavat ehdot täyttyvät:

   Kaikilla G:n alkioilla a ja b, a * b on joukon G alkio.

   Operaattori * on assosiatiivinen.

   Joukko G sisältää neutraalialkion operaattorin * suhteen.

   Jokaisella G:n alkiolla on käänteisalkio operaattorin * suhteen joukossa G.

3. (sodankäynti) ryhmänjohtajan, yleensä aliupseerin johtama pieni sotilasjoukko
4. (kemia) jaksollisen järjestelmän pystysarake, jonka alkuaineella on samanlainen elektronikuori ja siitä johtuva ominaisuudet

   Ryhmän VII alkuaineita kutsutaan halogeeneiksi.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ryhmä	ryhmät
genetiivi	ryhmän	ryhmien (ryhmäin)
partitiivi	ryhmää	ryhmiä
akkusatiivi	ryhmä; ryhmän	ryhmät
Sisäpaikallissijat
inessiivi	ryhmässä	ryhmissä
elatiivi	ryhmästä	ryhmistä
illatiivi	ryhmään	ryhmiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	ryhmällä	ryhmillä
ablatiivi	ryhmältä	ryhmiltä
allatiivi	ryhmälle	ryhmille
Muut
essiivi	ryhmänä	ryhminä
translatiivi	ryhmäksi	ryhmiksi
abessiivi	ryhmättä	ryhmittä
instruktiivi	–	ryhmin
komitatiivi	–	ryhmine- + omistusliite

Käännökset

1. joukko

englanti: group espanja: grupo hollanti: groep italia: gruppo kroatia: skupina f., grupa f. puola: grupa f. ranska: groupe romania: grupă f., grup n.

ruotsi: grupp, lag, team serbia: grupa, група f. sloveeni: grupa f. tanska: hold tšekki: skupina unkari: csoport venäjä: группа

3. sotavoimissa

englanti: squad, (Brit. Aust. Kanada) section espanja: pelotón m. ranska: escouade f.

tšekki: družstvo n. venäjä: отделение

4. jaksollisen järjestelmän pyrstysarake

englanti: group

Liittyvät sanat

• alaryhmä, johtoryhmä, pääryhmä, ryhmäkuri