joukko
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
- toisiaan lähellä olevien tai keskenään yhteen kuuluvien yksilöiden tai esineiden ryhmä
- Joukko voi olla ryhmä ihmisiä.
- Toisistaan erotettavissa olevien objektien yhdistelmä muodostaa ryhmän.
- (erit. monikossa) sotajoukko
- (matematiikka) matemaattisten olioiden muodostama tarkkaan määritelty yhdistelmä
- Matemaattisen joukon jäseniä kutsutaan alkioiksi.
Ääntäminen [muokkaa]
- IPA: [ˈjo̞ukːo̞]
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | joukko | joukot |
| genetiivi | joukon | joukkojen (joukkoin) |
| partitiivi | joukkoa | joukkoja |
| akkusatiivi | joukko; joukon | joukot |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | joukossa | joukoissa |
| elatiivi | joukosta | joukoista |
| illatiivi | joukkoon | joukkoihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | joukolla | joukoilla |
| ablatiivi | joukolta | joukoilta |
| allatiivi | joukolle | joukoille |
| Muut | ||
| essiivi | joukkona | joukkoina |
| translatiivi | joukoksi | joukoiksi |
| abessiivi | joukotta | joukoitta |
| instruktiivi | – | joukoin |
| komitatiivi | – | joukkoine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
1. ihmisryhmä
3. matemaattinen käsite
|