yhdistelmä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yhdistelmä (10)

  1. kahden tai useamman asian yhteen pantu kokonaisuus
    Automalli on tilan ja tyylin yhdistelmä.
    Maaseutumatkailu ja lähiruoka - maukas yhdistelmä.
    Viina ja lihavuus ovat vaarallinen yhdistelmä maksalle.
  2. numerosarja jolla avataan numerolukko
  3. lyhentymä sanasta ajoneuvoyhdistelmä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi yhdistelmä yhdistelmät
genetiivi yhdistelmän yhdistelmien
(yhdistelmäin)
partitiivi yhdistelmää yhdistelmiä
akkusatiivi yhdistelmä; yhdistelmän yhdistelmät
Sisäpaikallissijat
inessiivi yhdistelmässä yhdistelmissä
elatiivi yhdistelmästä yhdistelmistä
illatiivi yhdistelmään yhdistelmiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi yhdistelmällä yhdistelmillä
ablatiivi yhdistelmältä yhdistelmiltä
allatiivi yhdistelmälle yhdistelmille
Muut
essiivi yhdistelmänä yhdistelminä
translatiivi yhdistelmäksi yhdistelmiksi
abessiivi yhdistelmättä yhdistelmittä
instruktiivi yhdistelmin
komitatiivi yhdistelmine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]