keula

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keula (9)

  1. aluksen suippeneva etummainen osa
    Alus kyntää merta keula vaahdoten.
  2. auton nokka
    Tämän kärryn keulilla on yli 500 hevosta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈke̞ulɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi keula keulat
genetiivi keulan keulojen
(keulain)
partitiivi keulaa keuloja
akkusatiivi keula; keulan keulat
Sisäpaikallissijat
inessiivi keulassa keuloissa
elatiivi keulasta keuloista
illatiivi keulaan keuloihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi keulalla keuloilla
ablatiivi keulalta keuloilta
allatiivi keulalle keuloille
Muut
essiivi keulana keuloina
translatiivi keulaksi keuloiksi
abessiivi keulatta keuloitta
instruktiivi keuloin
komitatiivi keuloine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

keulabulbi, keulahahmo, keulaharus, keulakuva, keulapakka, keulavannas