leuka

Suomi

Substantiivi

leuka (9-D) (monikko leuat)

1. ihmisen kasvojen alaosa, suuta ympäröivät luut, joiden ylä- ja alaosassa hampaat ovat kiinni, muodostaa leukaparin, jonka muodostavat yläleuka (maxilla) ja alaleuka (mandibula)

   Hän sai nyrkistä leukaansa.

   Lovi leuassa on on perinnöllinen piirre.

   Selänteen leuka murtui ottelussa Boston Bruinsia vastaan.

2. (kuvaannollisesti) ylimielisyys, mahtailevuus

   On hänelläkin leukaa esittää tuollaista.

3. pihdin tms. työkalun osa jolla tartutaan kiinni

   Aihio puristetaan ruustukin leukojen väliin niin, että jengattava reikä on pystysuorassa asennossa.

4. leuanveto

   vetää leukoja

   Montako leukaa nousee?

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	leuka	leuat
genetiivi	leuan	leukojen (leukain)
partitiivi	leukaa	leukoja
akkusatiivi	leuka; leuan	leuat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	leuassa	leuoissa
elatiivi	leuasta	leuoista
illatiivi	leukaan	leukoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	leualla	leuoilla
ablatiivi	leualta	leuoilta
allatiivi	leualle	leuoille
Muut
essiivi	leukana	leukoina
translatiivi	leuaksi	leuoiksi
abessiivi	leuatta	leuoitta
instruktiivi	–	leuoin
komitatiivi	–	leukoine- + omistusliite

Käännökset

Näiden käännösten rakennetta on pyydetty korjattavaksi.

1. kasvojen alin osa, jossa hampaat ovat kiinni, leukapari

aari: kedja azeri: çənə englanti: jaw, chin espanja: maxilar, barbilla georgia: ნიკაპი hollanti: kaak inarinsaame: käibi italia: mento islanti: haka japani: あご [ago] karjala: leuka norja: hake pohjoissaame: gáibi portugali: queixo m.

ranska: mâchoire f. ruotsi: käke saksa: Kiefer m.; (ylä~) Oberkiefer m., (ala~) Kinn n., Unterkiefer m. tanska: hage tšekki: čelist f., brada tšuvassi: янах turkki: çene udmurtti: ангес unkari: áll, állcsont venäjä: подбородок vepsä: löug viro: lõug volapük: cün

Liittyvät sanat

• alaleuka, yläleuka, leukaluu, leukaparta
• leukava
• leukailla

Karjala

Substantiivi

leuka

1. leuka