hammas

Katso myös: Hammas

hampaat

Suomi

Substantiivi

hammas (41-H) (monikko hampaat)

1. selkärankaisten eläinten suussa oleva puremiseen tarkoitettu luutuma
2. (tekniikka) koneissa ja laitteissa olevat erilaiset tarttuvat ulokkeet ja väkäset, hammaspyörän lovi tms.
3. (kasvitiede) versokasvien lehtilavan laitaa yleensä tasavälein reunustavat teräväkärkiset ulokkeet

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	hammas	hampaat
genetiivi	hampaan	hampaiden hampaitten
partitiivi	hammasta	hampaita
akkusatiivi	hammas; hampaan	hampaat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	hampaassa	hampaissa
elatiivi	hampaasta	hampaista
illatiivi	hampaaseen	hampaisiin (hampaihin)
Ulkopaikallissijat
adessiivi	hampaalla	hampailla
ablatiivi	hampaalta	hampailta
allatiivi	hampaalle	hampaille
Muut
essiivi	hampaana	hampaina
translatiivi	hampaaksi	hampaiksi
abessiivi	hampaatta	hampaitta
instruktiivi	–	hampain
komitatiivi	–	hampaine- + omistusliite

Etymologia

balttilainen laina (n. 2000–3000 vuotta sitten)

Käännökset

1. eläintiede

aari: adji bali: gigi bosnia: zub m. englanti: tooth ersä: пей espanja: diente gedaged: liwon hollanti: tand ida'an: nipon inarinsaame: pääṇi indonesia: gigi japani: 歯 [ha] kambera: ŋandu karjala: hammas korea: 이 kosrae: wihs kroatia: zub m. latina: dens m. latvia: zobs

liivi: āmbaz malaiji: gigi mari: пӱй pohjoissaame: bátni puola: ząb ranska: dent ruotsi: tand saksa: Zahn serbia: zub, зуб m. serbokroaatti: zub, зуб m. tongareva: niho tšekki: zub m. turkki: diş udmurtti: пинь unkari: fog wampar: ganti venäjä: зуб m. vepsä: hambaz viro: # hammas võro: # hammas

2. tekniikka

englanti: cog espanja: álabe m., leva f. hollanti: tand

turkki: dişli çark venäjä: зубец

3. kasvitiede

Liittyvät sanat

• hammaskiille, hampaaton, hampaisto, maitohammas, viisaudenhammas, hammasratas, ihohammas, hammaspyörä

Idiomit

• Olla jotain hampaankolossa. - Olla tyytymätön johonkin asiaan.

Viro

Substantiivi

hammas (gen hamba, part hammast, adt hamba)

1. (anatomia) hammas

   Mul valutab hammas. - Minulla on hammassärkyä.

2. (tekniikka) hammas

   teravate hammastega saag – terävähampainen saha

Taivutus

• ÕS 33 tyyppisana
• katso myös ÕS hammas
• SVSSK 7 (hammas)

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	hammas	hambad
Genetiivi	hamba	hammaste
Partitiivi	hammast	hambaid
Illatiivi	hamba hambasse	hammastesse hambaisse hambusse hambu

Liittyvät sanat

Anatomia

• hambaarst

Võro

Substantiivi

hammas (gen hamba, part hammast, pl hambaq)

1. hammas