diente

Espanja

Substantiivi

diente m. (monikko dientes)

1. hammas
2. piikki, hammas
3. valkosipulin kynsi

Etymologia

latinan sanasta dēns ’hammas’

Saksa

Verbi

diente

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dienen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä dienen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dienen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä dienen