haka

Suomi

Substantiivi

haka (9-D) (monikko haat)

1. metallinen tai puinen, tylsäpäinen koukku, jolla suljetaan ovi, ikkuna, laatikko tai muu sellainen
2. aidattu laidun, jossa pidetään kotieläimiä (lehmiä, hevosia jne.)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	haka	haat
genetiivi	haan	hakojen (hakain)
partitiivi	hakaa	hakoja
akkusatiivi	haka; haan	haat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	haassa	haoissa
elatiivi	haasta	haoista
illatiivi	hakaan	hakoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	haalla	haoilla
ablatiivi	haalta	haoilta
allatiivi	haalle	haoille
Muut
essiivi	hakana	hakoina
translatiivi	haaksi	haoiksi
abessiivi	haatta	haoitta
instruktiivi	–	haoin
komitatiivi	–	hakoine- + omistusliite

Käännökset

1. tylsäpäinen koukku, jolla suljetaan ovi, ikkuna, laatikko tms.

englanti: hasp esperanto: hoko ido: grapino, hoko, agrafo latina: hāmus m.

ranska: crochet m. ruotsi: hasp, hake unkari: horog

2. aidattu laidun, jossa pidetään kotieläimiä

englanti: pasture

ruotsi: hult saksa: Gehege n.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• hakaristi, hakasulje, tuulihaka
• lankahaka

Islanti

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö			monikko
	epämääräinen	määräinen		epämääräinen	määräinen
nominatiivi	haka	hakan		hökur	hökurnar
akkusatiivi	höku	hökuna		hökur	hökurnar
datiivi	höku	hökunni		hökum	hökunum
genetiivi	höku	hökunnar		haka	hakanna

haka f.

1. leuka