nokka

Suomi

Substantiivi

nokka (10-A) (monikko nokat)

1. (anatomia) linnun tai nokkaeläimen ulkoneva sarveisaineesta muodostunut leukaosa
2. avonaisen astian laidassa oleva ulkonema, joka helpottaa nesteen kaatamista astiasta
3. (arkikieltä) nenä

   lyödä nokkaan

4. (tekniikka) nokka-akselin uloke, joka akselin pyöriessä painaa moottorin venttiilit auki

Käännökset

1. eläimellä

englanti: beak, bill ruotsi: näbb krimintataari: ğağa

ranska: bec m. saksa: Schnabel m. viro: nokk

2. astian

ruotsi: pip

3. nenä

kts. nenä

Liittyvät sanat

käyränokkainen, kippuranokka, kippuranokkainen, koukkunokka, koukkunokkainen, kurjennokka, linnunnokka, niemennokka, nirppanokka, nirppanokkainen, nokka-akseli, nokkahuilu, -nokkainen, nokkaista, nokkakolari, nokkamies, nokkapokka, nokkapyörä, nokkaunet, nokkava, nokkavasti, nokkavuus, pikinokka, pikinokkainen, pitkänokkainen, pottunokka, pystynokka, raatelunokka, räkänokka, räkänokkainen, vesinokka, vuohennokka