конец

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Venäjä[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

коне́ц m. (paino päätteellä)

  1. pää, loppu (esineen)
    в конце концов – loppujen lopuksi
  2. pohja (pussin tms.)

Taivutus[muokkaa]

  yksikkö monikko
nominatiivi коне́ц концы́
genetiivi конца́ концо́в
datiivi концу́ конца́м
akkusatiivi коне́ц концы́
instrumentaali концо́м конца́ми
prepositionaali конце́ конца́х

Liittyvät sanat[muokkaa]