loppu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

loppu (1-B) (monikko loput)

  1. viimeiset vaiheet
  2. jäljellä oleva osa, jäännös
    Saanko minä syödä loput?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈlo̞pːu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi loppu loput
genetiivi lopun loppujen
(loppuin)
partitiivi loppua loppuja
akkusatiivi loppu; lopun loput
Sisäpaikallissijat
inessiivi lopussa lopuissa
elatiivi lopusta lopuista
illatiivi loppuun loppuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi lopulla lopuilla
ablatiivi lopulta lopuilta
allatiivi lopulle lopuille
Muut
essiivi loppuna loppuina
translatiivi lopuksi lopuiksi
abessiivi loputta lopuitta
instruktiivi lopuin
komitatiivi loppuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

loppupäätelmä, loppusaavutus, loppusumma, loppusuoritus, loppusumma, loppusäe, lopputahti, lopputoimitus, lopputoivotus, lopputulos, loppuvaihe

Aiheesta muualla[muokkaa]