loppu

Suomi

Substantiivi

loppu (1-B) (monikko loput)

1. viimeiset vaiheet
2. jäljellä oleva osa, jäännös

   Saanko minä syödä loput?

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	loppu	loput
genetiivi	lopun	loppujen
partitiivi	loppua	loppuja
akkusatiivi	loppu; lopun	loput
Sisäpaikallissijat
inessiivi	lopussa	lopuissa
elatiivi	lopusta	lopuista
illatiivi	loppuun	loppuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	lopulla	lopuilla
ablatiivi	lopulta	lopuilta
allatiivi	lopulle	lopuille
Muut
essiivi	loppuna	loppuina
translatiivi	lopuksi	lopuiksi
abessiivi	loputta	lopuitta
instruktiivi	–	lopuin
komitatiivi	–	loppuine- + omistusliite

Käännökset

1. viimeinen vaihe

afrikaans: einde albania: fund m. englanti: end italia: fine f. portugali: fim m., final m.

hollanti: einde ruotsi: slut saksa: Ende n. tšekki: konec m. unkari: vég venäjä: конец m. viro: lõpp, ots

2. jäännös

englanti: rest, remainder italia: resto m.

ruotsi: rest saksa: Rest m. venäjä: остаток